Celtic Warrior
Virtuaalihevonen
| Lempinimi | Sepe | Rotu, sukupuoli | Connemara, ori |
| Syntynyt | 01.03.2004 | Väri & säkä | Kimo, 147 cm |
| Rekisterinumero | VH14-035-0116 | Omistaja | Alexandra VRL-12884 |
| Painotuslaji(t) | Yleispainotus | Kasvattaja | Siobhan O'Flynn (evm) |
| Ikääntyminen 14-vuotias 29.05.2015 15-vuotias 03.08.2015 16-vuotias 02.03.2016 | Koulutustaso Kouluratsastus: Helppo A Esteratsastus: Re 100, me 80 cm |
Kuva / Photo © Bob Langrish
► Kuvaus ◄
Celtic Warrior hankittiin Aurinkoiseen kesällä 2014. Oria käytiin katsomassa sen synnyinmaassa Irlannissa ja poni jätti itsestään niin miellyttävän kuvan, ettei kauppojen tekemisessä tarvinnut epäröidä. Ori matkusti Suomeen ja kotiutui uuteen maahan ja kotitalliin melko nopeasti.
Hoitaessa ori on kiltti, joskaan pään ja korvien koskettamisesta se ei oikein pidä - ja usein poni myös kertoo tämän päätään heilauttamalla. Taluttaessa se kulkee aina reippaaseen tahtiin ja ilmaisee mielellään muita poneja kohdatessaan, kuka on tallin kuningas. Ori on melko tarkka omasta asemastaan ja esimerkiksi tarhaan viedessä Sepe täytyykin taluttaa tarhoille ensimmäisenä, muiden ponien edellä. Tarhassa se on hyvin vilkas ja eläväinen, ja esiintyy mielellään etenkin saadessaan yleisöä aidan taakse.
Ratsailta käsin Celtic Warrior osaa toimia kuin unelma, mikäli ratsastaja vain ei toheloi satulassa. Ori omaa hyvän keskittymiskyvyn. Silti poni vaatii paljon myös ratsastajaltaan, jotta suorittaisi kilpailuissa sillä tasolla, jolle se pystyy. Kouluradat sujuvat Sepeltä mukavasti, mutta eniten tämä herra nauttii esteiden hyppäämisestä, niin maastossa kuin kentälläkin. Connemara omaa määrätietoisen ja melko rohkean luonteen, minkä vuoksi sillä onkin suunnattu myös kenttäratsastusradoille. Toisinaan ponilla saattaa olla etenkin maastoesteillä liikaakin virtaa ja hypyt menevät turhan korkeiksi. Radan alun jälkeen ori kuitenkin useimmiten tasoittuu menemään hieman rauhallisemmalla tyylillä. Kotona maastoillessakin Sepe on hyvin vauhdikas tapaus, ja rauhallisiksi aiotuilla lenkeillä se saattaa toisinaan keksiä omia temppujaan. Poni tuntuu rakastavan laukkaamista ja monesti se viskoo päätään kuin kysyäkseen, emmekö voisi laukata vielä hieman lujempaa.
Huonoja puolia oriilla ei juurikaan ole, vaikka se toisinaan saattaakin olla vähän jähmeä ratsastaa ennenkuin vertyy kunnolla. Sepe ei juurikaan säiky eikä epäröi, mutta värikkäitä ja koristeellisia esteitä se saattaa toisinaan katsella hieman epäluuloisesti.
► Sukutiedot ◄
| i. Celtic King (evm) | ii. Celtic Time (evm) | iii. Celtic Story (evm) |
| iie. Time To Fly (evm) | ||
| ie. Queen Mary (evm) | iei. Killarney's George (evm) | |
| iee. Little Lady (evm) | ||
| e. Hill's Elizabeth(evm) | ei. Prince of the Hill (evm) | eii. Brian O'Dunne (evm) |
| eie. Hill's Bridget (evm) | ||
| ee. Lady Margareth (evm) | eei. White Miracle (evm) | |
| eee. Belle (evm) |
Jälkeläiset
t. Moor's Maiden
o. Celtic Sovereign
o. Celtic Dream
Sukuselvitys
Isä Celtic King on kimo, isokokoinen irlantilaisori. Sillä on kilpailtu kotimaassaan menestyksekkäästi kenttäratsastuksessa. Celtic Kingiä on käytetty melko paljon jalostukseen, ja monet sen jälkeläisistä on nähty kilparadoilla, etenkin kenttä- ja estepuolella. II-palkinnolla kantakirjattu ori omaa rohkean ja hieman itsepäisenkin luonteen, jota se vaikuttaa periyttävän myös jälkeläisilleen.
II: Celtic Time oli 148-senttinen mustankimo. Ori kilpaili poikansa tapaan kenttäkilpailuissa varsin mukavalla menestyksellä. Celtic Time ehti jättää lukuisia jälkeläisiä, joista moni on tullut tutuksi Irlantilaisille kenttäkilpailufaneille. Muutamia oriin jälkeläisistä on käytetty myös jalostukseen. Monet jälkeläiset - kuten ori itsekin - tunnetaan määrätietoisesta ja kipakasta luonteestaan.
IE: Queen Mary on kimo, 144-senttinen irlantilaistamma. Poni syntyi suureen siittolaan, josta se myytiin kisaponiksi nuorelle esteratsastajalle. Tamma ei kuitenkaan osoittanut suurta innostusta esteille, joten se löysi lopulta kodin erään connemarakasvattajan luota. Laiskan, mutta ystävällisen luonteen omaava neiti on osoittautunut hyväksi siitostammaksi: se on varsonut lähes joka vuosi ja jättänyt hienorakenteisia, näyttelyissäkin palkittuja varsoja.
III: Celtic Story oli kimo, 148-senttinen, varsin luonteikas ori. Sillä kilpailtiin esteratsastuksessa 110-sentin luokissa. Oriilla oli varsin erikoinen hyppytyyli ja vaikean luonteen vuoksi se ei sopinut aivan kenen tahansa ratsastettavaksi.
IIE: Time To Fly oli ruunikonkimo tamma, joka kilpaili kenttäradoilla parhaimmillaan kansainvälisellä tasolla. Tammalla oli hyvin vahvat liikkeet ja se tunnettiin maasto-osuudella etenkin nopeudestaan ja kestävyydestään.
IEI: Killarney's George oli tunnettu jalostusori Irlannissa. Se oli omalla kilpaurallaan pärjännyt varsin hyvin esteratsastuksessa ja monet sen jälkeläisistä seurasivat isänsä jalanjälkiä.
IEE: Little Lady oli pienikokoinen, mutta sitkeä tamma. Se toimi tuntiponina ratsastuskoululla, mutta niitti mainetta myös pienissä estekilpailuissa. Tamma ehti jättää 31 vuotta kestäneen elämänsä aikana myös kuusi jälkeläistä.
Emä Hill's Elizabeth on 145-senttinen ruunikonkimo tamma. Se on ollut lähinnä jalostuskäytössä kotimaassaan Irlannissa, sillä nuorena sattunut loukkaantuminen esti täysipainoisen kilpauran. Tamma omaa kauniit liikkeet ja tuntuu periyttäneen niitä myös varsoilleen. Luonteeltaan se on hyvin kiltti ja palvelee ihmistä mielellään.
EI: Prince of the Hill on mustankimo englantilaisori. Ori myytiin nuorena irlantilaiselle ponikasvattajalle, joka käytti sitä jonkin verran jalostukseen. Oriin jälkeläiset päätyivät lähinnä harrastekäyttöön, vaikka Prince of the Hill itse osoittikin lahjakkuutta kouluradoilla kilpaillen vaativassa B:ssä hyvällä menestyksellä.
EE: Lady Margareth oli ruunikonkimo, 144 cm korkea tamma. Se varttui Irlannin nummilla suuressa ponilaumassa ja on toiminut ainoastaan siitostammana. Kultaisen luonteen omaava tamma ehti jättää kuusi jälkeläistä, jotka ovat osoittaneet perineensä paitsi emänsä luonteen, myös hyvät, matkaavoittavat askellajit.
EII: Brian O'Dunne kilpaili kansainvälisellä tasolla kouluratsastuksessa. Hienot liikkeet omaava 145-senttinen kimo saavutti urallaan lukuisia voittoja ja sitä käytettiin paljon myös jalostukseen.
EIE: Hill's Bridget kilpaili jonkin verran kouluratsastuksessa, mutta suurimmat saavutuksensa tamma esitti siitoksessa. Se on jättänyt koulutähti Hill's Seanin, ja kolme tamman jälkeläisistä on kantakirjassa.
EEI: White Miracle oli kimo, 146,5-senttinen ori. Vanhoja connemaralaisia sukulinjoja edustava ori syntyi ja asui koko elämänsä O'Haran perheen hoivissa ja kilpaili perheen tyttären kanssa kouluratsastuksessa. Oriille syntyi ainoastaan kolme jälkeläistä, joista kaksi tammaa on jatkanut sukua.
EEE: Belle oli Galwaylaisen O'Haran perheen tamma. Ruunikko ei koskaan esiintynyt kilparadoilla, mutta se jätti yhteensä viisi jälkeläistä. Äksy tamma tunnettiin kotiseudullaan varsinaisena karkurina, jota ei saatu pidettyä aidan takana millään.
► Kilpailukalenteri ◄
| Sijoitukset: KRJ: 25, ERJ: 10, KERJ: 9, Villit: 2 | |||
| 31.03.2016 | Korpilampi | ERJ / Re 110 | 1/39 |
| 20.09.2015 | Runoratsut | KRJ / He A | 4/40 |
| 18.09.2015 | Runoratsut | KRJ / He A | 5/39 |
| 17.09.2015 | Runoratsut | KRJ / He A | 3/40 |
| 16.09.2015 | Runoratsut | KRJ / He A | 4/40 |
| 14.09.2015 | Runoratsut | KRJ / He A | 2/39 |
| 14.09.2015 | Runoratsut | KRJ / He A | 5/40 |
| 11.09.2015 | Runoratsut | KRJ / He A | 5/40 |
| 02.09.2015 | Spiderwick | ERJ / Re 100 | 6/55 |
| 20.08.2015 | Runoratsut | ERJ / Re 100 | 3/30 |
| 13.08.2015 | Runoratsut | ERJ / Re 100 | 5/30 |
| 16.07.2015 | Harlakka | ERJ / Re 100 | 4/50 |
| 10.07.2015 | Mörkövaara | KERJ / Helppo | 4/30 |
| 07.07.2015 | Twingges Warmblood | KRJ / He A | 4/50 |
| 06.07.2015 | Twingges Warmblood | KRJ / He A | 1/50 |
| 05.07.2015 | Twingges Warmblood | KRJ / He A | 7/50 |
| 04.07.2015 | Allim's Sporthorse | KRJ / He A | 7/50 |
| 29.06.2015 | Élan | ERJ / Re 90 | 3/33 |
| 28.06.2015 | Élan | ERJ / Re 90 | 3/33 |
| 25.06.2015 | Fiktio | KRJ / He A | 2/40 |
| 25.06.2015 | Runoratsut | ERJ / Re 100 | 4/30 |
| 24.06.2015 | Fiktio | KRJ / He A | 1/40 |
| 22.06.2015 | Holmberg | KRJ / He A | 4/50 |
| 19.06.2015 | Fiktio | KRJ / He A | 1/40 |
| 19.06.2015 | Kuuralehto | KRJ / He A | 3/40 |
| 18.06.2015 | Taikakuun kartano | KERJ / Helppo | 3/40 |
| 15.06.2015 | Taikakuun kartano | KERJ / Helppo | 5/40 |
| 15.06.2015 | Allim's Sporthorse | KRJ / He A | 2/30 |
| 15.06.2015 | Holmberg | KRJ / He A | 6/50 |
| 13.06.2015 | Fiktio | KRJ / He A | 1/40 |
| 11.06.2015 | Fiktio | KRJ / He A | 4/40 |
| 10.06.2015 | Kuuralehto | KRJ / He A | 3/40 |
| 04.06.2015 | Satulinna | KERJ / Tutustumisluokka | 1/27 |
| 31.05.2015 | Satulinna | KERJ / Tutustumisluokka | 1/27 |
| 30.05.2015 | Satulinna | KERJ / Tutustumisluokka | 3/27 |
| 28.05.2015 | Mörkövaara | KERJ / Tutustumisluokka | 1/30 |
| 24.05.2015 | Mörkovaara | KERJ / Tutustumisluokka | 3/30 |
| 22.05.2015 | Mörkövaara | KERJ / Tutustumisluokka | 5/30 |
| 30.04.2015 | Niininki | ERJ / Re 100 | 1/30 |
| 25.10.2014 | Haavelaakso | KRJ / He A | 1/30 |
| 20.10.2014 | Haavelaakso | KRJ / He A | 3/30 |
| 18.10.2014 | Haavelaakso | KRJ / He A | 3/30 |
| 20.09.2014 | Mörkövaara | KRJ / He A | 2/40 |
| 01.09.2014 | Whispering Heaven | ERJ / Re 100 | 1/50 |
| 20.07.2014 | Sumurinne | Villit / He A | 3/19 |
| 13.07.2014 | Kesän Kuiskaus | Villit / Re 100 | 1/21 |
► Päiväkirja ◄
13.06.2015
Kesätuuli viilensi mukavasti ilmaa, kun lämmittelimme Sepen kanssa ennen luokan alkua. Paikalla oli paljon väkeä, ja ori oli pelleilytuulella. Ohikulkevat tammat vilkaisivat välinpitämättömästi niille pörhistelevää kimoa. Jollei naistennaurattamiseen kulutettua energiaa otettu lukuun, connemara oli verryttelyssä laiskan oloinen, mikä on sille tavallista. Luotin kuitenkin siihen, että poni skarppaisi tosipaikan tullen, kuten edellisissäkin kilpailuissa.
Hengitin syvään ja ohjasin nyt jo rauhoittuneen ratsuni kentälle. Pysähtyminen ja tervehdys sujui loistavasti, ja lähdin ratsastamaan toiveikkain mielin. Celtic Warrior ravasi eteenpäin joustavin askelin ja nautin yhteistyömme toimivuudesta. Radan alku oli sujunut kommelluksitta, mutta seuraavaksi tulisikin vaikeahko paikka: vastalaukka. Olimme saaneet neuvoja ja harjoitusta valmennuksesta, ja toivoin, että laukka sujuisi myös kisatilanteessa. Sepe suoriutuikin tehtävästä yllättävän hyvin ja huokaisin taas mielessäni helpotuksesta. Myös laukanvaihto meni oriilta helpon oloisesti, ehkäpä niitäkin oli tullut treenattua kotona tarpeeksi. Myöskään ratsastaja ei tällä kertaa mokannut, kuten joitakin kuukausia sitten kävi.
Seuraavaksi tulisi vielä pitempi pätkä ravia ja toivoin ponini keskittymisen pysyvän vireillä tässäkin askellajissa. Sepellä kun on tapana toisinaan alkaa "laahustamaan" ravissa ja laukatessa se saattaa puolestaan yrittää ryntäillä - poni kuvittelee kai kaiketi olevansa silloin esteradalla. Tänään kimo oli ollut laukkaosioissa erittäin hyvä ratsastaa ja uskalsin luottaa sen hyvän mielialan ja motivaation jatkuvan. Koetin avuillani ilmaista oriille, että myös ravi saa olla melko reipastempoista ja toivoin, ettei se innostuisi kuitenkaan liikaa. Ilokseni ravaaminen sujui mallikkaasti, juuri sopivan reippaasti ja ilman ponin omalaatuista "onko ihan pakko"-ilmettä. Valkeat korvat eivät kääntyneet lerpalleen eivätkä askeleet hidastuneet. Käännyimme keskihalkaisijalle ja valmistauduin pysäyttämään ponin. Pysähdyksiä pidin yhtenä helpoimmista asioista, sillä ratsuni osaa todellakin tuon homman. Tuon suhteen ei tullut tälläkään kertaa yllätyksiä, vaan ori pysähtyi nätisti ja saatoin helpottuneena suorittaa lopputervehdyksen tuomarien suuntaan.
Radan jälkeen sekä poni, että ratsastaja uhkuivat tyytyväisyyttä. Sepe tietää itsekin, milloin se on laittanut itsensä kunnolla likoon - ja sen huomaa. Ori odottaa lähes kuninkaallista kohtelua ja sellaista pyrimme mukana olleen serkkuni kanssa connemaralle antamaankin. Kisapäivä sai erikoisen loistavan päätöksen, sillä olimme saavuttaneet luokan voiton! Voitto oli tälle vuodelle ensimmäinen kouluratsastuksessa, ja se tuntui erityisen mukavalta - edellinen onnistuminen oli tullut lokakuussa.
05.05.2015
Linnut liversivät puissa, aurinko pilkisti pilven takaa ja lämpötila oli ensimmäistä kertaa tänä vuonna kohonnut liki kesäisiin lukemiin - mikäs sen ihanampaa? Ratsastin rauhallista käyntiä pitkin havunneulasten peittämää metsätietä ja Sepekin tuntui nauttivan olostaan, sillä ori kulki aivan hötkyilemättä eteenpäin. Valkeat korvat kääntyilivät rennosti, kun connemara kuunteli metsän ääniä. Kun pääsimme pienen mutkan ohi ja edessämme näkyi pitkä pätkä suoraa tietä, kehotin ratsuni raviin. Sepe vastasi apuihini verkkaisesti ja jouduin toistamaan pyyntöni, jottei poni olisi vallan unohtunut jonnekin nopean käynnin ja laahustavan ravin välimaastoon. Ori pärskähti hieman suivaantuneen oloisena, mutta nopeutti kuitenkin askeliaan sen verran, että etenemistämme saattoi nyt jopa hyvällä tahdolla kutsua raviksi.
Olimme ravanneet jo hyvän matkaa, kun huomasin ratsuni hieman jännittyvän ja kääntävän korvansa tiukasti menosuuntaan. Yritin tähyillä kauemmas tielle, mutta aurinko häikäisi silmiäni, enkä erottanut tiellä tai sen varressa mitään, mikä olisi selittänyt Sepen käytöstä. Jotain se selvästikin näki tai kuuli, sillä meno hidastui ja ori piti päätään valppaasti ylhäällä. Kun pääsimme vielä vähän edemmäs tiellä, minunkin korvani erottivat jo jotain: tien vieressä olevasta pensaikosta kuului rapinaa ja uikutusta. Nielaisin hieman hermostuneena ja mietin kuumeisesti. Ei kai siellä mitään koiraa isompaa eläintä sentään voinut olla? En ollut koskaan nähnyt täällä karhuja, mutta olin kuullut huhuja, jotka kertoivat jonkun nähneen viime keväänä karhuemon pentuineen liikuskelevan aivan vähän matkan päässä täältä. Olimme varmasti hyvin huvittava näky, kun kuljimme varovasti tietä pitkin: Sepe korvat ja koko olemus supertarkkaavaisena ja ratsastaja tikkusuorana, silmät suurina satulassa. Kun pääsimme ääntelevän pensaikon luo, huokaisin helpotuksesta. Tuon otuksen minä kyllä tunnistin ja tiesin vaarattomaksi: kaulapannastaan pensaan oksaan juuttunut beagle tuskin on kovin vaarallinen. Etenkään, kun tämä Jussiksi ristitty poika oli tuttuni - aivan tallin naapurissa asui mukava vanhahko pariskunta, jonka luona olin käynytkin muutaman kerran ja myös Jussi oli tullut tutuksi näillä vierailuilla. Olipahan kyseinen koira parilla karkuretkellään harhaillut myös Aurinkoisen pihaan, josta omistajat olivat sen tulleet hakemaan ellemme olleet kerenneet sitä ennen kiikuttamaan kutsumatonta, mutta tervetullutta vierasta kotipihaansa.
Laskeuduin satulasta ja taputin hieman Sepen kaulaa: orikin näytti tunnistavan koiran ja laski kaulaansa alaspäin nuuhkiakseen häntäänsä heiluttavaa Jussia. Pidin toisella kädellä ohjista kiinni ja toisella yritin irroittaa koiran kaulapantaa oksasta, johon se oli tarttunut. Hommaa vaikeutti se seikka, että Jussi oli hyvin riemuissaan: koira yritti nuolla käsiäni ja hyppelehti sen minkä pystyi. Lopulta ongelma kuitenkin ratkesi ja koira loikkasi suoraan tielle. Sepe luimisti korviaan uhkarohkean beaglen juostessa liian läheltä sen etujalkoja. Kipusin pensaikosta pikaisesti tielle ja nousin satulaan, jottei ratsuni saisi päähänsä aloittaa omaa ohjelmanumeroaan. Vilkaisin satulaan päästyäni pikaisesti käsiäni ja huokaisin. Upouudet siniset ratsastushanskani olivat lievästi sanottuna kärsineen näköiset. Toinen oli naarmuuntunut oksien raapiessa kättäni ja lisäksi siinä oli hieno kuorrutus koiran kuolaa, multaa ja pensaasta varisseita pieniä lehdenpalasia - pesukone saisi jälleen täyden työpäivän. Jussi oli kadonnut jo näköpiiristäni ja toivoin karkurin vilistäneen suoraa päätä kotiinsa. Lähdimme jatkamaan Sepen kanssa matkaa ja toivoin, ettemme kohtaisi enempää yllätyksiä lenkkimme aikana.
► Valmennukset ◄
Kenttävalmennus, kevät 2014. Valmentajana: Sofia, VRL-12299
Kenttävalmennus, kouluratsastus Helppo A
Alexandra saapui kimon connemaraorinsa Celtic Warriorin kanssa kolmipäiväiseen kenttäratsastusvalmennukseen, jossa ensimmäisenä päivänä vuorossa oli kouluratsastusta tasolla Helppo A. Ensimmäiseksi laitoin ratsukon tekemään ravissa temponvaihteluita suurella ympyrällä sisään ja ulos taivutellen. Sepe oli hyvin vaatimaton liikkeissään, eikä se oikein innostunut työhön liittyvistä ajatuksista. Sen laiskottelevaa moottoria saatiin kuitenkin aktivoitua kouluraipalla, ja kun poni sitten astui paremmin alleen pystyi sitä kokoamaankin oikeasti. Alexandra ratsasti siististi pitäen itsensä hyvin hiljaa, siitä erityismaininta heti alkuun. Hän ei myöskään kertaakaan tuntunut turhautuvan, vaan jaksoi aina pyytää uudestaan jos reaktiota ei tullut toivotulla tavalla. Itse taivuttelut eivät oria hetkauttaneet, vaan se suoritti ne tasaisen itsevarmasti, kuitenkin yhtään itseään ylimääräistä rasittamatta.
Ajattelin laittaa ratsukon laukkatyöskentelyn pariin, kun ravissa ei kerran ponin motivaatio juuri positiivisen puolelle päässyt. Ensin annoin luvan vain laukata pitkässä muodossa kuitenkin aktiivista laukkaa reippaassa tahdissa ympäri maneesia. Muutaman herättelypätkän jälkeen Sepe alkoikin vähän heräillä, joten pyysin Alexandraa vaihtamaan oikean kierroksen laukassa vasemmaksi, ja sitten treenattiinkin pitkään ja hartaasti vastalaukkoja. Sepe oikeastaan oli aika vahva tehtävässä, vaikka vähän tunkikin lapoja väärään suuntaan. Tämän jälkeen palasimme jälleen ravitehtäviin ja tällä kertaa pohkeenväistöihin. Kun Alexandra saatiin pitämään väistössä itsensä suorassa ja painonsa kontrollissa tuli niistä oikein sulavia ja nättejä! Lopuksi ennen itsenäistä loppuverryttelyä kertasimme nopeasti vielä etuosakäännökset, joissa tärkeimmäksi pointiksi muodostui ratsastaa jokainen askel huolellisesti kerrallaan kiirehtimättä.
Kenttävalmennus, esteratsastus 100cm
Alexandra ja Sepe saapuivat reippaina ja ajallaan estevalmennukseen, jonka aiheena tällä kertaa olivat lyhyt lähestymiset ja laukan säätely. Ensin kuitenkin tehtiin monipuolinen verrytely puomeilla. Aloitus tehtiin rauhallisesti käynnin säätelyllä puomien avulla. Sepen motivaatio oli nyt aivan eri luokkaa kuin edellisessä valmennuksessa ja se olisi jo halunnut siirtyä raviin. Se nosteli innokkaana jalkojaan ja reagoi ratsastajansa apuihin herkästi. Ravissa sama tehtävä sujui hyvin myös taivutuksissa, mutta laukan lisääminen meinasi mennä sähläykseksi. Tässäkin auttoi kuitenkin reipas taivuttelu ja askellajinsisäiset siirtymiset, ja tehtävän alkaessa sujua olikin hyvä paikka välikäynneille.
Sen jälkeen laitoin ratsukon hyppäämään ensin rauhallisessa laukassa huolellisella lähestymisellä pienen ristikon yli. Poniori loikkasi liioitellusti yli ja Alexandra selässä horjahti satulan eteen, mutta korjasi kyllä nopeasti istuntansa ja lähti uuteen lähestymiseen. Tällä kertaa ratsastaja varautui suureen hyppyyn ja ratsukko selvitti tehtävän kunnialla. Nostin estettä pikku hiljaa, mutta hetkeäkään ei ori koskaan hyppäämistä epäröinyt. Hypytin ratsukon vielä koko radan, eli: pitkällä sivulla pysty-pysty neljän askeleen linja, loivalla kaarella viiden askeleen okseri-pysty-linja, viistosti lävistäjällä okseri, keskeltä kenttää pysty ja diagonaalilla pysty. Esteet olivat siinä 80cm korkeudessa ja ratsukko selvitti ne ongelmitta. Sitten aloimme keskittyä uusinnan ratsastamiseen.
Ensin Sepeen piti saada lisää laukkaa ja nopeampaa kääntymistä, ja jo muutaman spurtin jälkeen toinen tavoite oli saavutettu. Hetken herkistelyn jälkeen myös kääntyminen onnistui ja rataa lähdettiin nyt työstämään veren maku suussa ja euron kuvat silmissä vilkkuen. Ensin pyysin Alexandraa ratsastamaan radan rauhassa mutta tiukoilla käännöksillä, linjoihin oikeat määrät askeleita. Hän tekikin työtä käskettyä ja suoritti radan pienillä avuilla ja siististi. Sitten sama toistettiin, mutta tällä kertaa mentiin lujaa. Ohjeistin ratsastajaa käyttämään hieman suurempia apuja ihan jo selkeyden vuoksi, hyppäämään esteet tarvittaessa vähän viistosti ja jättämään linjoilla yhden askeleen pois. Muistutin myös, kuinka tärkeää on suoristaa ori kunnolla jokaiseen hyppyyn. Rata sujuikin hyvin ja nostin esteet 100cm korkeuteen. Pyysin Alexandraa tulemaan radan vielä kerran. Tällä kertaa viisi ensimmäistä estettä sujuivat hyvin, mutta sitten Sepe ei suoristunut tarpeeksi ja hieman yllättäen se kielsi. Seuraavalla yrityksellä este kuitenkin ylittyi ja rata sujui loppuun kommelluksitta. Tähän tyytyväisenä päästin ratsukon itsenäisesti jäähdyttelemään.
Kenttävalmennus, maastoesteet 80cm
Valmennusrupeaman viimeisenä päivänä vuorossa olivat maastoesteet. Olin rakennellut maneesiin kuusi erityyppistä estettä keskimääräisellä korkeudella 80cm. Alexandra saapui paikalle tälläkin kertaa ajallaan ja aloitti itsenisesti verryttelemään connemaraoriaan. Neuvoin häntä satunnaisesti, mutta melko itsenäinen koko lämmittely siitä huolimatta oli. Lopuksi pyysin ratsukon päätyyn ympyrälle jossa työstettiin vielä edellisen päivän teeman mukaisesti laukan ratsastettavuutta. Sepe oli tänään todella hyvin ratsastettavissa ja kun myötälaukka sujui hyvin päätin vielä laittaa ratsukon työskentelemään vastalaukassa. Alkuun ympyrän koon pitämisessä oli ongelmia, mutta kun Alexandra sai hyvin ulkoavut läpi alkoi ympyrä pysyä paremmin hallinnassa ja pikkuhiljaa temponvaihtelutkin alkoivat sujua. Siitä sitten siirryttiin pikku hiljaa välikäyntien kautta esteiden puolelle.
Ensimmäisenä estetehtävänä oli massiivinen, mutta melko matala tukkieste. Ratsukko lähestyi estettä ylitempoisessa laukassa epätasapainossa, joten pysäytin heidät jo reippaasti ennen estettä ja pyysin ottamaan aivan toisenlaisen lähestymisen. Tällä toisella yrityksellä lähestyminen oli puolet lyhyempi ja toteutettu loivassa avotaivutuksessa Sepe kunnolla avuilla. Hyppy itsessään oli liioiteltu, mutta muuten sujuva ja onnistunut. Perään otettiin vielä muutama hyppy samalle esteelle, ja ne sujuivatkin koko ajan paremmin. Sepekin oli jo saanut suurimmat ylimääräiset energiansa purettua ja kuunteli nyt Alexandraa hötkyilemättä. Seuraavana esteenä oli kirkkaissa sateenkaaren väreissä loistava, henkilökohtainen lempiesteeni - kaareva sateenkaarieste! Se oli Sepen mielestä kuitenkin aika epäilyttävä ja poni poikkesikin viime hetkellä sivuun. Tällä kertaa Alexandra ei ollut yhtä onnekas kuin edellisessä valmennuksessa ja hän kiepsahtikin satulasta jaloilleen maahan. Sepe pysähtyi kohteliaasti ratsastajansa vierelle ja Alexandra kapusi naureskellen takaisin ponin selkään. Uuden yrityksen hän ottikin sitten paljon rauhallisemmin ja huolellisemmin. Näin ylityskin onnistui hyvin, vaikkakin vähän epävarmasti. Toistoilla hyppyihin tuli varmuutta ja siitä pikkuhiljaa siirryttiin eteenpäin.
Kolmas este, jonka muuten olen ihan itse omin pienin kätösin nikkaroinut, oli ulkonäöltään kolme kappaletta puisia tikapuita pitkittäin päällekkäin. Esteen yksinkertainen ulkoasu näytti olevan pienelle orille mieleen. Yksi hyppy tälle esteelle riitti varsin hyvin. Seuraavana haasteena oli myöskin hyvin tavanomainen risueste. Ponillekin este tuntui olevan helppo ja ratsukko selvitti sen ongelmitta. Yhden toiston jälkeen siirryttiin toiseksi viimeiselle esteelle. Ulkomuodoltaan se oli söpö pieni mökki, jonka ikkunasta kurkki pieniä, pyöreitä pikkulasten kasvoja. Sepellä näytti kuitenkin olevan kokemusta tällaisistakin esteistä ja suuria ongelmia ei ilmennyt. Tälle esteelle teimme myös vähän enemmän tekniikkaharjoituksia. Korjasin Alexandran myötäyksen ylhäältä eteepäin, ja Sepeä ohjeistin kokoamaan lisää. Pyysin myös ottamaan lähestymisiä eri temmoissa ja kokoamisasteissa.
Viimeinen este oli prinsessateemainen vaaleanpunainen kruunueste, ja Sepe hämmentyi siitä totaalisesti. Ori tutki estettä epäluuloisesti puhisten ja lähestyminen meni ihan kiemurteluksi. Kieltohan siitä tietenkin tuli. Kun Sepe oli saatu laukkaamaan paremmin eteen ja kunnolla ohjan ja pohkeen väliin, otettiin uusi yritys. Vaikka ratsukon tie edelleen muistuttikin enemmän serpentiiniä kuin suoraa viivaa hyppäsi poni kuitenkin esteen yli. Muutaman haparoivan uusinnan jälkeen homma alkoi sujua ja kun kaikilla oli hyvä mieli oli hyvä hetki lopetella. Annoin Alexandralle luvan loppuverrytellä Sepen rennoksi ja huolellisesti sittenkin.
23.12.2014 Kenttäratsastusvalmennus, valmentajana allu VRL-11701
Työskentely aloitettiin kouluratsastusta työstämällä, samalla Alexandra saisi verryteltyä Sepen. Käskin Alexandran aloittaa ihan käynnissä keräämällä ohjat ja alkamalla taivuttelemaan Sepeä kolmi- ja nelikaarisillakiemuraurilla. Samaa jatkettiin vielä ravissakin, tosin Sepe vaikutti alkuun hieman jäykältä. Seuraavaksi käskin ratsukkoa laukkaamaan vähän pääty-ympyrällä kumpaankin suuntaan. Laukka sujui hyvin, joten tehtävää jatkettiin niin, että ratsukon tuli vaihdella ympyrää tulemalla ympyrä leikkaa ja vaihtamalla laukkaa. Jo parinkerran jälkeen tämä sujui loistavasti. Lopuksi ratsukko sai tehdä vielä vähän pohkeenväistöjä, ennen kuin siirryttiin esteradalle. Esteet aloitettiin muutamalla puomitehtävällä, joissa oli tarkoitus vain kiinnittää ratsukon huomio. Tehtävää jatkettiin nostamalla puomeja pieneksi jumppasarjaksi. Sepe oli tarkka, eikä kolautellut paljon puomeja. Itse rataa alettiin hyppäämään aluksi melko matalalla korkeudella. Nostin esteitä kerrallaan n. 20cm ja samalla rataa hieman muutettiin aina. Sepe hyppäsi hyvin ja innokkaasti, välillä vähän liiankin innokkaasti. Lopuksi siirryimme maastoesteille. Halusin aluksi vähän nähdä miten ratsukon yhteistyö niillä sujuu, joten käskin Alexandraa hyppäämään Sepellä muutaman yksittäisen vaikeamman, muttei kuitenkaan korkean esteen. Sepe toimi hienosti Alexandran ohjeitten mukaisesti ja esteet olivat heille kuin leikkiä. Pyysin heitä seuraavaksi hyppäämään neljäs korkeamman esteen radan, jolla tuli erityisesti huomioida tiet ja lähestymiset, sekä askeleet. Viimeiseksi tehtäväksi tuli vielä pieni rata, jossa oli paljon erikoisempia ja vaikeampia esteitä. Huutelin vähän neuvoja, mutta enimmäkseen ratsukko suoriutui radasta ilman ongelmia.
Tämä on VIRTUAALITALLI
This is a sim-game stable
